Spirit week & Homecoming

Edellisestä postauksesta onkin kulunut jo reilu kuukausi, mihin aika oikein katoaakaan? Mutta siis, asiaan. Meillä oli siis homecoming dance 7.11. ja sitä edelti perinteinen spirit week. Niin mikä homecoming ja Spirit week? Lyhyesti selitettynä, Homecoming on vuosittainen tapahtuma, johon kuuluu hienot mekot ja puvut sekä paljon tassimista, tarkempaa syytä ei ole tullut selvitettyä.  Spirit week on Homecomingia, joka siis on lauantai iltana, edeltävä viikko, jolloin joka päivälle on oma teema jonka mukaan pukeudutaan. Meille se tarkoitti viikkoa ilman koulupukuja.
Ikävien sattumusten takia suurin osa kuvista tuolta viikolta hävisi, mutta onneksi hostäiti ja kaverit otti kuvia joita voin käyttää täällä.
Maanantain teemana oli American Monday, eli Jenkkivärejä ja lippuja näkyi joka puolella. Ironista kylläkin, minut ja hostsiskoni, joka on myös vaihtari, palkittiin päivän parhaiten pukeutuneina. Ja ennen kuin kukaan ehtii järkyttyä, niin ei, en ole värjännyt hiuksiani. Sama punaoranssi sävy löytyy edelleen, hieman haalistuneempana tosin. Kuvissa näkyvät erikoiset hiusvärit on värillisen hiuslakan aikaansaanosta.

American Monday

Tiistaina vuorossa oli Mathletes vs. Athletes, eli nörtit vastaan urheilijat. Silmälaseja, henkseleitä, ja urheilu joukkueitten kannatuspaitoja näkyi joka puolella.

Mathletes vs. Athletes

Keskiviikkon teemana oli "Talk derby to me". Tätä pitääkin jo ehkä selittää vähän enemmän, derbyllä siis viitataan laukkakisoihin. Niitä menevät yleensä katsomaan ne, joilla ei rahasta ole puutetta, ja asut on sen mukaiset. Isot hatut naisilla yhdistetään myös usein tähän tapahtumaan. Eli siis, mekot tai puvut ja hienot hatut löytyi lähes jokaiselta.

"Talk derby to me"

Torstai oli tietenkin Throwback Thursday, eli tarkojtuksena oli pukeutua menneiden vuosikymmenten tyyliin. Hippejä, rokkareita, kaikkea löytyi!

Throwback Thursday

Spirit weekin päätti perjantain Spirit Day, jolloin pukeuduttiin koulun väreihin. Freshmanit (eli 9-luokkalaiset) pukeutuivat turkoosiin, sophomoret (10-luokka) valkeaan, ja juniorit (11-luokka minä mukaan lukien) mustaan. Keskellä päivää oli Pep Rally, eli koulun yhteishengen nostatusta. Cheerleaderit esiintyi, kaikki koulun urheilujoukkueet esiteltiin, eri luokka-asteet pelasivat vastakkain korista, ja paljon muuta. Perjantai iltana oli myös perinteinen Homecomingia edeltävä jalkapallo peli. Meidän tapauksessa se tosin oli ei-niin-perinteinen, jenkki futiksen sijaan pelattiin (tai siis koulun joukkue pelasi) perus eurooppalaista jalkapalloa. 

Spirit Day

Lauantaina kauan odotettu Homecoming vihdoin koitti. Ilta koostui minun kohdallani kavereitten kanssa juttelusta ja tanssimisesta. En oikein tiedä mitä siitä pitäisi kertoa, se on ainakin pakko sanoa ettei meillä kyllä ole mitään vastaavaa. Kaikki oli pukeutunut hienosti, ei tosin vanhojen tanssien upeita mekkoja voittaen, hiukset ja meikit oli viimeisen päälle laitettuna. 

Agnethen kanssa valmiina Homecomingiin

Siinäpä oikeastaan taitaakin olla kaikki siltä viikolta, kuviakin on kerrankin useampia! Viime postauksen jälkeen on tullut käytyä myös katsomassa jääkiekkoa täällä. Käytiin siis hostperheen kanssa katsomassa Tampa Bay Lightning - Calgary Flames NHL-peli Amalie Areenalla Tampassa. Kokemiksena se oli kyllä jotain ihan huikeaa, tunnelma oli ihan eri tasoa kuin SM-liiga peleissä! Agnethen kanssa uppouduttiin täysin peliin, milloin huudettiin englanniksi, milloin suomeksi tai tanskaksi. Huvittavintahan oli, ettei Agnethe yleensä seuraa jääkiekkoa eikä omien sanojensa mukaan ymmärrä siitä juuri mitään.

Tällä hetkellä täällä on syysloma, koska torstaina on Thanksgiving. Yritän vielä tänä viikonloppuna kirjoittaa siitä, mutta saa nähdä saanko mitään aikaan. Loppuun pitää vielä mainostaa meidän film-luokan/ryhmän youtube kanavaa, jolta löytyy ensi viikosta alkaen meidän aamushow joka maanantai. Itse olen siis mukana tekemässä aamushowta, joten jos kiinnostaa niin tästä pääsee katsomaan meidän tuotoksia. Eka jakso siis julkaistaan vasta ensi viikolla, joten muistakaahan käydä katsomassa! Ekassa jaksossa on lisää tunnelmia teemaviikolta, kuten cheeleedereitten esitys Pep Rallysta, opettajien tanssinumero, ja paljon muuta. 

Vihdoin uutta postausta

Nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjoittaa uutta postausta, sori että on jäänyt vähän vähille. Suurin osa ajasta menee koulussa ja kotitehtäviä tehdessä, viikonlopuillekin on useimmiten jotain ohjelmaa. Ja sitten kun olisi aikaa kirjottaa, tekee mieli vaan rentoutua ja katsoa telkkaria tms. Tähän väliin pitää mainita, ettei koulu täällä olekaan niin helppoa kun mitä etukäteen tuli luultua, läksyjä on moninkertaisesti enemmän kuin Suomessa. Myös kokeita, tai oikeastaan pienempiä testejä, on useammin. Oikeastaan joka viikko on testi lähes kaikista aineista. Ei sillä, kyllä kaikissa aineissa on tähän asti tullut pärjättyä. Varsinkin matikka ja kemia on ollut helppoa, minulle molemmat ovat olleet pelkkää vanhan kertaamista.
Moni varmaan muistaa, kuinka ihmettelin edellisessä postauksessa espanjan kurssiani. Sain onneksi sen vaihdettua pois, mutta en (edelleenkään) saanut valita korvaavaa kurssia. Nyt minulla on sitten espanjan sijasta väittelyä. En osaa oikeastaan sanoa, pidänkö kurssista vai en. Suurin syy, miksi en oikein pidä kurssista on se, että luokan edessä pitäisi puhua melko usein. Varsinkin nyt, kun pitää puhua englantia noin 30 ihmisen edessä, joista suurimmalle osalle en ole koskaan sanonut sanaakaan, tulee jännitettyä ihan liikaa. Toisaalta tiedän, että tulevaisuudessa tulen varmasti kohtaamaan kymmeniä vastaavia tilanteita, joten kurssi on hyvää käytännön harjoittelua.
Takaisin muiden asioisoiden pariin. Ainakin kavereilta on jo tullut palautetta, että kuvia ois kiva nähdä täällä blogin puollella. Viikonloppujen erikoisemmista tapahtumista on tullu (tai ainakin oon yrittänyt) otettua jonkin verran kuvia, joten niitä on nyt tarkotus tänne postailla.

Alkuun kuvaa kodista täällä

Kuten jo sanoin, viikonloppuisin on tullut tehtyä muutakin kuin vaan nukuttua. Ensimmäinen "erikoisempi" tapahtuma oli saapumisvalmennus noin kuukausi sitten. Tarkoituksena oli ottaa sieltä kuvia, mutta meiltä kerättiin puhelimet pois enkä tietenkään tajunnut ottaa kameraa mukaan. Tiivistettynä ihan kiva tapahtuma, oli kiva nähdä muut vaihtarit tästä lähistöltä, mutta teoria/sääntöjen läpi käyminen oli hieman tylsää, koska kaikki oli kerrottu Suomessa lähtövalmennuksessa. Paras osa valmennusta oli ylivoimaisesti ruoka. Kaikkien vaihtarien piti valmistaa/tuoda jotain ruokaa kotimastaan. Oli kaikkea sushista lihapulliin ja ruisleivästä pestokastikkeeseen. Itse tein korvapuusteja, jotka tekivät hyvin kauppansa. Nyt joku varmasti ihmettelee, kuka sitten toi ruisleipää, jos se en kerran ollut minä. Ilmeisesti tanskalaisilla on oma versionsa ruisleivästä.

Seuraava erikoisempi tapahtuma oli Howl-O-Scream Busch Gardensissa. Lyhyesti sanottuna kyseessä on Halloween-teemainen tapahtuma huvipuistossa. Osa laitteista oli suljettuna, koska niiden puitteisiin oli rakennettu "kummitustaloja" (suomen kielinen versio kuulostaa nyt vähän hassulta, englanniksi siis haunted houses). Lisäksi puisto oli koristeltu Halloween-teeman mukaan ja sinne oli palkattu työntekijöitä pelottelemaan ihmisiä. Kyseiset henkilöt siis olivat pukeutuneet pelottaviksi eri teemojen mukaan, esimerkiksi zombeiksi, hulluiksi lääkäreiksi, pelleiksi, ja niin edelleen. Koskaan ei voinut tietää, milloin jostain raahustaa zombie tai hyppää pelle. Pelottelijat saivat tehdä periaattessa mitä tahansa PAITSI koskea puistossa kävijöitä. He siis saivat tulla parin sentin päähän tai lähteä seuraamaan, kunhan eivät kosketa vierailijoita. Pakko myöntää, että varsinkin aluksi hieman säpsähti, kun kulman takaa ilmestyi tyyppi, jonka kasvot olivat verillä ja iho oli revennyt. Ja ehkä tuosta voi jättää sanan "hieman" pois. Maskeeraus oli todella uskottavaa ja aidon näköistä.

Saavuimme puistoon ennen kuin "pelottelijat" lähtivät liikkeelle, joten ensimmäiset täysin yllättäen. Ennen Halloween-osuuden alkamista kiertelimme puistossa ja kävimme laitteissa. Jopa minä, joka yleensä ei mene lähellekään vuoristoratoja päädyin menemään lähes kaikkiin laitteisiin. Voin sanoa, että innokkaalle huvipuistoissa kävijälle Busch Gardens on varmasti mahtava kokemus, oli ne vuoristoradat kieltämättä aika erilaisia kuin mitä vaikkapa Linnanmäellä on tullut nähtyä!

Kokonaisuutena Howl-O-Scream oli jotain täysin erilaista, mutta säikähtelystä huolimatta (ja ehkä osittain sen takiakin) meillä oli hauskaa. Voin kyllä suositella kaikille, ketkä eivät säpsähdä pientä säikyttelyä. Kuvia ei tullut ihan hirveästi räpsittyä, suurimmaksi osaksi vähäisen valaistuksen takia. Tässä linkit jos kiinnostaa lukea enemmän Howl-O-Screamista tai Busch Gardensista (joka siis on huvipuisto/eläintarha).

Kuten näkyy, pelletkin voivat olla pelottavia

Viime aikoina on tullut myös käytyä etsimässä mekkoja homecomingia varten. Homecoming on vuosittainen tapahtuma, josta en viellä osaa kertoa oikeastaan mitään muuta, kuin että kyseessä on koulun järjestämät "bileet". Meidän koulun homecoming on vasta 7.11., joten siitä tulee varmaan kerrottua enemmän ensi postauksessa. Mekko ja kengätkin on jo löytynyt, mutta en halua vielä laittaa niistä kuvaa tänne, joudutte siis odottamaan ensi postausta.
Siinä onkin varmaan kaikki tärkeimmät, ei ainakaan nyt tule mitään muuta mieleen. Tiivistettynä voi sano, että kaikki on hyvin ja tekemistä riittää. Uusia kavereitakin on löytynyt. Se pitää vielä mainita, että meillä on Agnethen (joka siis on hostsiskoni, jos joku ihmettelee) tarkoitus aloittaa jalkapallo, ja nyt vihdoin jatkuvan sähläämisen jälkeen meillä vihdoin on joukkue ja valmentaja. Treenien on tarkoitus alkaa parin viikon päästä, joten saa nähdä mitä siitä tulee.

Tähän loppuun vielä maisemakuva Tampan keskustasta

Ekojen päivien tunnelmia

25.8. kauan odotettu lähtöpäivä viimein koitti. Aamulla tunnelmat Helsinki-Vantaan kentällä olivat ainakin omalla kohdalla erittäin haikeat, vanhempien hyvästeleminen oli todella vaikeaa. Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin uuvuttava, kentälle piti mennä jo neljän aikaan aamulla ja viimeinen lento saapui Tampaan vähän kahdeksan jälkeen paikallista aikaa, eli noin kolmelta aamuyöstä Suomen aikaan. Tampassa vastassa oli koko hostperhe, mukaanlukien perheen toinen vaihtari. Onneksi matka Tampasta Valricoon, jossa uusi kotini odotti, ei ole pitkä. Uuteen kotiin päästyäni suuntasin melko suoraan nukkumaan.

Seuraavana aamunakaan ei saanut nukkua pitkään, kahdeksalta piti olla jo koulussa. Koulu on varmaankin ollut suurin kulttuurishokki minulle, säännöt ovat paljon tiukempia ja tunnit hyvin erilaisia. Ilmeisesti koulussani on normaalia tiukemmat säännöt johtuen siitä, että se on yliopistoon valmentava high school. Suurimmat eroavaisuudet ovat koulupuvut sekä sääntö, joka kieltää reppujen ja laukkujen tuomisen luokkiin. Puhelimia ei saa käyttää ollenkaan koulupäivän aikana, ei edes tauoilla (jotka muuten kestavät vain viisi minuuttia) tai ruokailun aikana. Koulua on joka päivä 8-15, jonka aikana on 10 minuutin ryhmänohjausta vastaava kokoontuminen joka aamu, neljä puolentoista tunnin oppituntia sekä puolen tunnin lounastauko.
Olen hieman pettynyt, koska en saanut itse päättää opiskelemiani aineita. Koulu oli tehnyt minulle ja hostsiskolleni (joka siis on myös vaihtari) lukujärjestykset valmiiksi. Minulle oli laitettu englantia, Yhdysvaltojen historiaa, matikkaa, espanjaa(!?!?!), kemiaa, eläintiedettä (englanniksi zoology, en ole ihan varma, mikä se on suomeksi), tietokonekurssi ja elokuvakurssi. Kaikki muu menee, mutta yritän saada espanjan vaihdettua johonkin muuhun. Tiedoksi niille jotka lukevat tätä, mutteivät tunne minua, (en tiedä onko sellaisia, any way) en siis osaa sanaakaan espanjaa entuudestaan.
Kuten edellisessä postauksessa sanoin, hostperheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi 6-vuotias poika, vähän alle 2-vuotias tyttö ja tanskalainen vaihtari, Agnethe. Kaikki vaikuttavat ekojen päivien perusteella todella mukavilta. Perheen isä on ison osan ajasta töissä, joten en ole tutustunut häneen yhtä hyvin kuin muihin perheenjäseniin. Minusta ja Agnethesta on tullut yllättävän läheiset siihen nähden, että olemme tunteneet toisemme vasta alle viikon.
Kaikista eroavaisuuksista huolimatta olen varma, että kaikki tulee menemään hyvin. Uskon, että tästä vuodesta tulee ikimuistoinen - hyvällä tavalla tietysti. Vaikeiksia ja koti-ikävää tuskin voi välttää kokonaan, mutta luulisin kaiken sujuvan kokonaisuutena erittäin hyvin. Tänne yritän kirjoittaa vähintään kerran kuussa, seuraavaan postaukseen saan toivottavasti laitettua jo kuviakin. Tarvittaessa alan kääntämään postauksia myös englanniksi, mutta tällä hetkellä en koe sitä tarpeelliseksi.

If there's someone who doesn't speak Finnish trying to read this, please let me know. I want to know how many there is so I can now if I should start translating my posts in English.

Florida here I come!

Viime viikolla tuli vihdoin se kauan odotettu puhelinsoitto YFU:lta; minulle on löytynyt mahdollinen host-perhe! Kuten otsikosta voi varmaan päätellä, tuleva host-perheeni asuu Floridassa, tarkemmin sanottuna pienessä kaupungissa nimeltä Valrico lähellä Tampaa. Perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi 6-vuotias poika sekä vähän yli vuoden vanha tyttö. Syy, miksi minulle soitettiin mahdollisesta host-perhestä, on perheeseen samaan aikaan tuleva toinen vaihtari. En ole vielä ehtinyt olla yhteydessä host-perheeseen enkä toiseen vaihtariin (suurimpana syynä se etten ole saanut vielä kumpienkaan yhteystietoja). YFU:lta kuitenkin kertottiin, että perheessä samaan aikaan asuva vaihtari on tanskalainen tyttö.

Viime postauksen jälkeen olen myös saanut tietää lähtöpäivän, joka on 25.8. eli reilun kuukauden päästä. Nyt kun host-perhekin on tiedossa en malttaisi millään odottaa lähtöä. Toisaalta taas hoidettavia asioita on edelleen jonkin verran ja tuntuu ettei kavereita ole ehtinyt nähdä tarpeeksi. Joka tapauksessa tuntuu että lähtöön on vielä turhankin paljon aikaa, varsinkin kun iso osa muista Yhdysvaltoihin lähtevistä vaihtareista lähtee jo 4.8.

Alkulöpinää

Näin alkuun sanottakoon, etten ole koskaan ennen blogia pitänyt, saa nähdä mitä tästäkin tulee... Eli siis, asiaan. 

KUKA?

Olen siis 16-vuotias, lukion ekan melkein suorittanut tyttö Savonlinnasta. Ensi syksynä/loppukesästä olisi tarkoitus lähteä vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Koko blogin idea onkin pitää kaverit ja perhe ajantasalla ilman, että tarvitsee kaikille erikseen kertoa. Ja kyllähän täällä (ehkä) pysyy kuvat/tarinat/muistot/mitkä onkaan paremmin tallessa.  

VAIHTOON LIITTYVÄÄ 

Kuten sanottu, kohdemaana on Yhdysvallat. Sen tarkempaa tietoa ei vielä ole, kaikki riippuu nyt host-peheestä. Siitäkään ei ole vielä mitään tietoa, enkä tiedä milloin tietoja alkaa tulla. Hyvällä tuurilla ehkä jo tänään, huonommalla vasta lentokentällä. Päivittelen kyllä tänne sitten, kun tietoja tulee. 
Vaihtojärjestönä toimii YFU, enemmän tietoa mm. vaihdon hinnoista ja kuinka hakea vaihtariksi YFU:n kautta löytyy tästä. Tähän asti kaikki on ainakin mennyt järjestön puolesta oikein hyvin, ei mitään valittamista. 

Eipä tässä sen enempää tule mieleen, jos tulee jotain kysyttävää niin sen kun kysytte.