Vihdoin uutta postausta

Nyt vihdoin ja viimein sain aikaiseksi kirjoittaa uutta postausta, sori että on jäänyt vähän vähille. Suurin osa ajasta menee koulussa ja kotitehtäviä tehdessä, viikonlopuillekin on useimmiten jotain ohjelmaa. Ja sitten kun olisi aikaa kirjottaa, tekee mieli vaan rentoutua ja katsoa telkkaria tms. Tähän väliin pitää mainita, ettei koulu täällä olekaan niin helppoa kun mitä etukäteen tuli luultua, läksyjä on moninkertaisesti enemmän kuin Suomessa. Myös kokeita, tai oikeastaan pienempiä testejä, on useammin. Oikeastaan joka viikko on testi lähes kaikista aineista. Ei sillä, kyllä kaikissa aineissa on tähän asti tullut pärjättyä. Varsinkin matikka ja kemia on ollut helppoa, minulle molemmat ovat olleet pelkkää vanhan kertaamista.
Moni varmaan muistaa, kuinka ihmettelin edellisessä postauksessa espanjan kurssiani. Sain onneksi sen vaihdettua pois, mutta en (edelleenkään) saanut valita korvaavaa kurssia. Nyt minulla on sitten espanjan sijasta väittelyä. En osaa oikeastaan sanoa, pidänkö kurssista vai en. Suurin syy, miksi en oikein pidä kurssista on se, että luokan edessä pitäisi puhua melko usein. Varsinkin nyt, kun pitää puhua englantia noin 30 ihmisen edessä, joista suurimmalle osalle en ole koskaan sanonut sanaakaan, tulee jännitettyä ihan liikaa. Toisaalta tiedän, että tulevaisuudessa tulen varmasti kohtaamaan kymmeniä vastaavia tilanteita, joten kurssi on hyvää käytännön harjoittelua.
Takaisin muiden asioisoiden pariin. Ainakin kavereilta on jo tullut palautetta, että kuvia ois kiva nähdä täällä blogin puollella. Viikonloppujen erikoisemmista tapahtumista on tullu (tai ainakin oon yrittänyt) otettua jonkin verran kuvia, joten niitä on nyt tarkotus tänne postailla.

Alkuun kuvaa kodista täällä

Kuten jo sanoin, viikonloppuisin on tullut tehtyä muutakin kuin vaan nukuttua. Ensimmäinen "erikoisempi" tapahtuma oli saapumisvalmennus noin kuukausi sitten. Tarkoituksena oli ottaa sieltä kuvia, mutta meiltä kerättiin puhelimet pois enkä tietenkään tajunnut ottaa kameraa mukaan. Tiivistettynä ihan kiva tapahtuma, oli kiva nähdä muut vaihtarit tästä lähistöltä, mutta teoria/sääntöjen läpi käyminen oli hieman tylsää, koska kaikki oli kerrottu Suomessa lähtövalmennuksessa. Paras osa valmennusta oli ylivoimaisesti ruoka. Kaikkien vaihtarien piti valmistaa/tuoda jotain ruokaa kotimastaan. Oli kaikkea sushista lihapulliin ja ruisleivästä pestokastikkeeseen. Itse tein korvapuusteja, jotka tekivät hyvin kauppansa. Nyt joku varmasti ihmettelee, kuka sitten toi ruisleipää, jos se en kerran ollut minä. Ilmeisesti tanskalaisilla on oma versionsa ruisleivästä.

Seuraava erikoisempi tapahtuma oli Howl-O-Scream Busch Gardensissa. Lyhyesti sanottuna kyseessä on Halloween-teemainen tapahtuma huvipuistossa. Osa laitteista oli suljettuna, koska niiden puitteisiin oli rakennettu "kummitustaloja" (suomen kielinen versio kuulostaa nyt vähän hassulta, englanniksi siis haunted houses). Lisäksi puisto oli koristeltu Halloween-teeman mukaan ja sinne oli palkattu työntekijöitä pelottelemaan ihmisiä. Kyseiset henkilöt siis olivat pukeutuneet pelottaviksi eri teemojen mukaan, esimerkiksi zombeiksi, hulluiksi lääkäreiksi, pelleiksi, ja niin edelleen. Koskaan ei voinut tietää, milloin jostain raahustaa zombie tai hyppää pelle. Pelottelijat saivat tehdä periaattessa mitä tahansa PAITSI koskea puistossa kävijöitä. He siis saivat tulla parin sentin päähän tai lähteä seuraamaan, kunhan eivät kosketa vierailijoita. Pakko myöntää, että varsinkin aluksi hieman säpsähti, kun kulman takaa ilmestyi tyyppi, jonka kasvot olivat verillä ja iho oli revennyt. Ja ehkä tuosta voi jättää sanan "hieman" pois. Maskeeraus oli todella uskottavaa ja aidon näköistä.

Saavuimme puistoon ennen kuin "pelottelijat" lähtivät liikkeelle, joten ensimmäiset täysin yllättäen. Ennen Halloween-osuuden alkamista kiertelimme puistossa ja kävimme laitteissa. Jopa minä, joka yleensä ei mene lähellekään vuoristoratoja päädyin menemään lähes kaikkiin laitteisiin. Voin sanoa, että innokkaalle huvipuistoissa kävijälle Busch Gardens on varmasti mahtava kokemus, oli ne vuoristoradat kieltämättä aika erilaisia kuin mitä vaikkapa Linnanmäellä on tullut nähtyä!

Kokonaisuutena Howl-O-Scream oli jotain täysin erilaista, mutta säikähtelystä huolimatta (ja ehkä osittain sen takiakin) meillä oli hauskaa. Voin kyllä suositella kaikille, ketkä eivät säpsähdä pientä säikyttelyä. Kuvia ei tullut ihan hirveästi räpsittyä, suurimmaksi osaksi vähäisen valaistuksen takia. Tässä linkit jos kiinnostaa lukea enemmän Howl-O-Screamista tai Busch Gardensista (joka siis on huvipuisto/eläintarha).

Kuten näkyy, pelletkin voivat olla pelottavia

Viime aikoina on tullut myös käytyä etsimässä mekkoja homecomingia varten. Homecoming on vuosittainen tapahtuma, josta en viellä osaa kertoa oikeastaan mitään muuta, kuin että kyseessä on koulun järjestämät "bileet". Meidän koulun homecoming on vasta 7.11., joten siitä tulee varmaan kerrottua enemmän ensi postauksessa. Mekko ja kengätkin on jo löytynyt, mutta en halua vielä laittaa niistä kuvaa tänne, joudutte siis odottamaan ensi postausta.
Siinä onkin varmaan kaikki tärkeimmät, ei ainakaan nyt tule mitään muuta mieleen. Tiivistettynä voi sano, että kaikki on hyvin ja tekemistä riittää. Uusia kavereitakin on löytynyt. Se pitää vielä mainita, että meillä on Agnethen (joka siis on hostsiskoni, jos joku ihmettelee) tarkoitus aloittaa jalkapallo, ja nyt vihdoin jatkuvan sähläämisen jälkeen meillä vihdoin on joukkue ja valmentaja. Treenien on tarkoitus alkaa parin viikon päästä, joten saa nähdä mitä siitä tulee.

Tähän loppuun vielä maisemakuva Tampan keskustasta