Ekojen päivien tunnelmia

25.8. kauan odotettu lähtöpäivä viimein koitti. Aamulla tunnelmat Helsinki-Vantaan kentällä olivat ainakin omalla kohdalla erittäin haikeat, vanhempien hyvästeleminen oli todella vaikeaa. Päivä oli kokonaisuudessaan erittäin uuvuttava, kentälle piti mennä jo neljän aikaan aamulla ja viimeinen lento saapui Tampaan vähän kahdeksan jälkeen paikallista aikaa, eli noin kolmelta aamuyöstä Suomen aikaan. Tampassa vastassa oli koko hostperhe, mukaanlukien perheen toinen vaihtari. Onneksi matka Tampasta Valricoon, jossa uusi kotini odotti, ei ole pitkä. Uuteen kotiin päästyäni suuntasin melko suoraan nukkumaan.

Seuraavana aamunakaan ei saanut nukkua pitkään, kahdeksalta piti olla jo koulussa. Koulu on varmaankin ollut suurin kulttuurishokki minulle, säännöt ovat paljon tiukempia ja tunnit hyvin erilaisia. Ilmeisesti koulussani on normaalia tiukemmat säännöt johtuen siitä, että se on yliopistoon valmentava high school. Suurimmat eroavaisuudet ovat koulupuvut sekä sääntö, joka kieltää reppujen ja laukkujen tuomisen luokkiin. Puhelimia ei saa käyttää ollenkaan koulupäivän aikana, ei edes tauoilla (jotka muuten kestavät vain viisi minuuttia) tai ruokailun aikana. Koulua on joka päivä 8-15, jonka aikana on 10 minuutin ryhmänohjausta vastaava kokoontuminen joka aamu, neljä puolentoista tunnin oppituntia sekä puolen tunnin lounastauko.
Olen hieman pettynyt, koska en saanut itse päättää opiskelemiani aineita. Koulu oli tehnyt minulle ja hostsiskolleni (joka siis on myös vaihtari) lukujärjestykset valmiiksi. Minulle oli laitettu englantia, Yhdysvaltojen historiaa, matikkaa, espanjaa(!?!?!), kemiaa, eläintiedettä (englanniksi zoology, en ole ihan varma, mikä se on suomeksi), tietokonekurssi ja elokuvakurssi. Kaikki muu menee, mutta yritän saada espanjan vaihdettua johonkin muuhun. Tiedoksi niille jotka lukevat tätä, mutteivät tunne minua, (en tiedä onko sellaisia, any way) en siis osaa sanaakaan espanjaa entuudestaan.
Kuten edellisessä postauksessa sanoin, hostperheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi 6-vuotias poika, vähän alle 2-vuotias tyttö ja tanskalainen vaihtari, Agnethe. Kaikki vaikuttavat ekojen päivien perusteella todella mukavilta. Perheen isä on ison osan ajasta töissä, joten en ole tutustunut häneen yhtä hyvin kuin muihin perheenjäseniin. Minusta ja Agnethesta on tullut yllättävän läheiset siihen nähden, että olemme tunteneet toisemme vasta alle viikon.
Kaikista eroavaisuuksista huolimatta olen varma, että kaikki tulee menemään hyvin. Uskon, että tästä vuodesta tulee ikimuistoinen - hyvällä tavalla tietysti. Vaikeiksia ja koti-ikävää tuskin voi välttää kokonaan, mutta luulisin kaiken sujuvan kokonaisuutena erittäin hyvin. Tänne yritän kirjoittaa vähintään kerran kuussa, seuraavaan postaukseen saan toivottavasti laitettua jo kuviakin. Tarvittaessa alan kääntämään postauksia myös englanniksi, mutta tällä hetkellä en koe sitä tarpeelliseksi.

If there's someone who doesn't speak Finnish trying to read this, please let me know. I want to know how many there is so I can now if I should start translating my posts in English.